(ensin pieni varoitus. Kuten lukemalla eteenpäin huomaatte, olen tällä hetkellä erittäin uupunut ja väsynyt. Siksi kirjoitus voi olla paikoin hassua.)
Kun kuulin kaveriltani, että Green Day on tulossa suomeen keikalle, ostin liput heti. Pennusta pitäen kun sitä on tultu kuunneltua, ja vihdoikin tulossa keikalle niin, että itsekin pääsee niin tottakai sinne on päästävä! Yksin ei tietysti asiaa ollut, joten hankin kaverillenikin lipun. ;) (tosin en ilmatteeksi, kyllähän sen hinnan takas sain). Siitä asti on keikkaa odotettu ja jännätty innolla. On ollut paljon kouluhommia yms, joten aika ei ole mennyt hitaasti.
Sunnuntai yönä alkoin miettimään, että on ehkä parempi jos sittenkin menisimme johonkin halpaan hostelliin ma-ti yöksi, ettei tarvitsisi väsyneenä sitten hoiperrella keikka-alueelle. Tämänhetkisen väsymystilan puitteissa voin sanoa että tuo oli todellakin hyvä päätös. Hostelli oli hyvä ja halpa, (stadiumhostel.fi) suosittelen! Helposti pääsi ratikalla rautatieasemalta sinne, eikä tarvinnut edes paljoa kävellä. Hostelli vaikutti ensin epäilyttävältä, mutta rohkeasti silti menimme sisään. Vastaanotossa oli hyväkäytöksinen mies, joka osasi hommansa hyvin. Kun menimme makuusaliin, siellä jo olevat naiset tervehtivät, joka oli yllättävää. Kun kävimme tupakilla meiltä tuli pummaamaan tupakkia vanha, aksentista päätellen irlanti-skotti-britti vyöhykkeeltä kotoisin oleva mies. Kysyi olemmeko punkkareita, johon vain naurahdimme. Mukava tyyppi.
Heräsimme aamulla 7 aikoihin, tarkoituksena lähteä liikkelle ja käydä hakemassa jotain suuhunpantavaa esim. McDonaldsista. Budjetti ei oikein muuhun antanut periksi.. Noustiin ylös, käytiin vessassa ja lähdettiin kävelemään lähimmälle ratikalle. Nousimme kyytiin, hinta oli 2,50e.. Auts. Onneksi rahaa vielä riitti. Ajoimme ratikalla rautatientorille ja kävimme hakemassa hiukopalaa, samalla kun suunnittelimme loppupäivän suunnitelmia. Menimme metrolla Kalasatamaan, ja törmäsimme muihin keikalle tulijoihin, joiden kanssa sitten päädyimme keikkapaikalle jonottamaan. Se että jonotus oli sallittua vasta 9 aikaan, oli paskapuhetta. Siellä oli ensimmäinen "karsina" täynnä ihmisiä, ja kello oli vasta varttia vaille 9. Jos huhupuheet pitivät paikkansa, yöllä jonottaneet olivat saaneet rannekkeet, joilla he pääsivät ensimmäisinä sisään. Noh, en kadu silti hostellissa vietettyä yötä, sillä olimmehan koko keikan alan LÄHES eturivissä. ;) Pirunhyvät paikat siis!
Jonotimme 09-16 alueella, tosin 12 aikaan meidät siirrettiin jonottamaan lähemmäs turvatarkastusportteja. Aamulla oli ensin kylmä, mutta sitten ilma alkoi lämmetä, ja alkoi olla sopivaa. Kävin kerran vessassa ennen keikkaa, (keikan aikana en kertaakaan) ja tämä operaatio kesti puoli tuntia. Vessahan oli siis n. 70 metrin säteellä, mutta jonot olivat suuret. Tosin eivät niin suuret mitä sen jälkeen kun itse aloin jonottamaan, ne vain kasvoivat kokoajan.
Lavalta alkoi kuulumaan sound-checkejä ja ihmiset villiintyivät hieman. Arveltiin puolin jos toisin, että soundcheck-miehet ne siellä vain soittelevat, kunnes alkoi kuulumaan Billie Joen ääni, ja tuttu bassojytke sekä rumpusetti alkoi soimaan. Tässä vaiheessa yleisö villiintyi, ja kaikki koittivat kurkkia että josko näkisi pienen vilauksen pojista. Lava kuitenkin oli niin kaukana, että vain ne joilla oli kiikarit onnistuivat tässä.
Portit avautuivat muistaakseni 20 minuuttia myöhässä, ellei sitten vähän aikaisemmin. Ihmisille painotettiin että ne jotka juoksevat, poistetaan jonon viimeiseksi. Aika hyvin tämä toimikin, monet kyllä juoksivat jonkunverran, mutta hirveätä rynnimistä ei tapahtunut. Me otimme puolestamme nopeita pika-askelia. ;) Pääsimme aidan taakse, lähes eturiviin! Olimme n. 2 metrin päässä lavasta aluksi, mutta kun keikat alkoivat, ihmiset työnsivät joukkoja edestakaisin, joten välillä kävin lähes eturivissäkin. Aluksi vain ärsytti se, kun ihmiset päättivät että rupeavat istumaan. Eihän tämä nyt käynyt päinsä, sillä he veivät monen ihmisen tilan -> kaikille muille tuli erittäin ahdasta, kun taaksepäin ei päässyt menemäään tai sitten tieto ei kulkenut hyvin. Sitäpaitsi, kuka vapaaehtoisesti haluaa mennä taaksemmas, kun on hyvän paikan saanut?
The Hives oli positiivinen yllätys, tykkäsin kovasti heidän live-esityksestään. Oli laivastoasut ja kaikki, aww. Parhautta olivat kitaristit ja basisti! Tämä kyllä todellakin sai yleisön lämmitetyksi. Ei siitä sen enenpää, menkää itse ja kokekaa! Hyviä biisejä oli heillä, vaikka nimen perusteella itse ensin ajattelin heidän olevan teinipoppibändi, mutta onneksi ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi.
Sitten lavalle asteli Joan Jett & The Blackhearts, joka oli erittäin hyvä bändi, mutta harmiksi en ollut siihen ennenmmin tutustunut. He kuitenkin soittivat sitten lopuksi vanhempaa entisen bändin materiaalia, joka oli tuttua muillekin. Kuten I Love Rock'n Roll. Propsit tyttö sai laulustaan, osaa vieläkin homman! Myös kosketinsoittaja sai suuret aww-kohtaukset, hellyyttävä pappa jolla oli tyyli kohdallaan.
JJ&TBn esityksen aikana ihmiset huomasivat että Tre Cool hyppeli lavan sivureunalla, siellä oli ilmeisesti odotuspaikka artisteillä ja roudareilla, sekä sieltä näki esitykset. Yleisö villiintyi pahasti, joka oli tavallaan huono asia, koska se vei huomiota hetkellisesti pois esiintyvältä bändiltä. Onneksi kuitenkin yleisö tuli mukaan loppubiisien aikana paremmin.
Sitten alkoi riipivä jännitys. Ihmiset alkoivat hurramaan Green Dayn nimeen, vaikka vasta roudarit kävivät järjestelemässä lavalla. Lavalla kävi myös todella söötti tummaihoinen rastapäinen mies, joka siivosi paikkoja. Cool guy is cool. Taustamusiikki soi ja ihmiset villiintyivät moneenkin otteeseen, emme meinanneet uskoa että tämä oli tapahtumassa. Kyllä, minustakin kuoriutui kiva pieni fanityttö, eihän siihen tarvinnutkaan kuin sen että Green Day tuli keikalle tänne. Yhtäkkiä, lavalle ilmestyi tuttu VAALEANPUNAINEN PUPU! <3 Se joi kaljaa ja riehui lavalla, en ihmettelisi jos puvun sisällä olisi ollut Tre. Olisi hänen tyylistään kyllä ollut keikarointi. Yleisö hurrasi tahdissa pupua juomaan lisää, jota jänö tietysti teki. Taisi olla Koffia tai Olvia, jos oikein muistan. Kaljaa kuitenkin. Sitten pupu katosi. Oli hetken hiljaista, mutta sitten alkoi soida musiikkia. Yhtäkkiä pojat hyppäsivät lavalle, ja yleisö REPESI KILJUMAAN. Tai ainaki monet naispuoliset edustajat. Korvia piti pitää tuon tuostakin kiinni, ettei tärykalvot olisi räjähtäneet. Kiljunta todellakin oli pahempi rääkki korville, mitä musiikki. Voi kun olisi saanut korvatulpat.. Mutta niitä ei jaettu kuin ihan reunoille, siinä vaiheessa olimme vielä 2 metriä lavasta, joten..
En muista yhtään mikä biisi aloitti keikan, mutta google auttaa!
- Song Of The Century
- 21st Century Breakdown
- Know Your Enemy
- East Jesus Nowhere
- Holiday
- The Static Age
- Give Me Novacaine
- Are We The Waiting
- St. Jimmy
- Boulevard Of Broken Dreams
- Hitchin' A Ride
- Welcome To Paradise
- When I Come Around
- Brain Stew
- Iron Man/Sweet Child of Mine/Highway to Hell
- Jaded
- Longview
- Basket Case
- She
- King For A Day
- Shout
- 21 Guns
- Minority
- Encore:
- American Idiot
- Jesus Of Suburbia
- Encore 2:
- When It's Time
- Wake Me Up When September Ends
- Good Riddance (Time of Your Life)
Biisilista oli MAHTAVA. Kaikki mitä toivoa saattoi, he soitttivat! Varsinkin kun King For A Day/Shout tuli, meinasimme tulla housuimme. Enkä liiottele yhtään, todellakin täydellinen unelmantäyttymys. Voin uskoa että niille, jotka pääsivät lavalle halaamaan ja pussaamaan Billie Joeta, oli vielä suurempi unelmantäyttymys. En ole kateellinen, päinvastoin, hienoa että GD pitää faneistaan! Yleisössä vaan oli tuskaa olla, kun on näin pieni. Piti kokoajan kurkotella, että näki päiden takaa esiintyjät. Ja myös se tuska joka rynnäköimisestä lavaa kohti oli varsin inhottavaa. Nyt on kaikki lihakset kipeänä, sekä unenpuutteen takia pää. Ainoa mikä harmittaa kovasti, on se että metrot eivät enää menneet yöllä ja piti kävellä keskustaan. Olihan se aluksi pieni jännäkakka, mutta hyvin se män. Olimme 01:40 rautatieasemalla, jonka ulkohalliin jäimme sitten istumaan. Ensiksi poliisit ajoivat isolla autollaan meidän eteemme, ja kyselivät illan menoa. Kysyivät myös minne olemme menossa, sekä olimmeko keikalla. Varoittivat vielä viimeiseksi hiippareista, ja käskivät pysyä turvassa. Sen jälkeen random ihmisiä kävi juttelemassa, kuten vanhahko mies joka varoitti nisteistä ja vanhoista miehistä. Arveli että oltiin 13-vuotiaita. Siinä vaiheessa piti vähän naurahtaa. Heti kun tämä mies oli lähtenyt, samasta paikkaa tuli kaksi poikaa, jotka pyysivät jatkoille, mutta eipä menty. Myöhemmin vielä joku pyysi soittamaan puhelimeensa, mutta ei ollut akkua paljon, joten.. Ja kun 4 aikaan lähdettiin käymään McDonaldsissa, joku pyysi 20 senttiä junalippuun, onneksi löyty sen verran ylimääräistä kolikkoina.
Juna-asemalla aika meni rattoisasti musiikkia kuunnellen ja kaikesta höpöttäen. Vieläkin soi päässä kaikki keikan biisit, ja hoilaankin niitä about kokoajan. Green Dayta ei pysty nyt kuuntelemaan, vaikka kamalasti tekiskin mieli. Ei vaan jotenki pysty. Todella outo fiilis. Tod. näk. siitä syystä, että tekee mieli takas sinne keikalle. .__. Vielä parempi jos pääsis hyvälle paikalle, as in ettei kaikki kokoaikaa törkkis ja näkis paremmin! Toivon kovasti että ne ois filmatisoinu tuon, ja sitte julkasis jollaki dvdllä. :<
