Aamulla naama oli lähes samanlainen ku eilen illalla, mutta koska nyt on kiire ja kaikkea nukkumaan pitäisi mennä yms niin kirjoitan vaan nopeasti tilakatsauksen:
Äsken pesin naaman samalla setillä kuin eilenkin; (eilen tuli siis tehtyä niin paljon vahingossa, että siitä riittää varmaan kahdelle viikolle, kun tuota ei tarvi edes teelusikallista käyttää yhdellä kerralla..)
Oliiviöljyä, suolaa ja puristettua sitruunaa. Tuntuu höpöltä! Nyt pesun jälkeen (samanlainen kuin eilen paitsi että hieroin suolaa nyt hieman) tuntuu ihanalta olo, iho on lämmin ja pehmeä kuin vauvan persposki. Oliiviöljy ihanasti kosteuttaa; se ei edelleenkään kyllä tunnu limaiselta. Iho tuntuu myös sileältä, ajoittaisista finneistä huolimatta. Heti kuivaamisen jälkeen yhä enenevässä määrin näytti olevan puhtaita ihohuokosia. Yleensä kun ne ovat ihan tummat ja kakkaiset vaikka millä mönjällä koittaisi puhdistaa. Tänään ei iho tunnu kireältä mistään, jee!
maanantai 26. syyskuuta 2011
Human experiments numbero 2
Aloitanpas toisenkin kokeilun; Kuukupin.
Pitkään olen tästä jännyydestä tiennyt; muistaakseni ala-asteella ensimmäisen kerran terveystiedon tunnilla sain kuulla tästä. Toki siitä ei kerrottu kuin se, että se on yksi muiden keinojen joukossa.
Enpä sitä kuitenkaan sen enenpää myöhemminkään teininä ajatellut, mutta jostain se lopulta pari vuotta sitten putkahti uudestaan esille. Otin selvää kuukupeista, mutta en vielä kerennyt sitä ostamaan. Nettikaupasta niitä silloin olisi saanut, mutta en vielä omistanut verkkopankkitunnuksia, joten eipä siitä mitään tullut.
Mutta nyt on se päivä koittanut jolloin olen tämänkin ihmetyksen saanut käsiini! Vaikkei mikään uusi asia minulle olekaan, niin olen innoissani. Haluan kokea samat edut mitä kaikki muutkin jotka kertovat lukuisista kuukupin käytön mukana tulleista mukavuuksista. Esim. Ei ole hajuhaittoja, ei tule tulehduksia jne.
Pitkään olen tästä jännyydestä tiennyt; muistaakseni ala-asteella ensimmäisen kerran terveystiedon tunnilla sain kuulla tästä. Toki siitä ei kerrottu kuin se, että se on yksi muiden keinojen joukossa.
Enpä sitä kuitenkaan sen enenpää myöhemminkään teininä ajatellut, mutta jostain se lopulta pari vuotta sitten putkahti uudestaan esille. Otin selvää kuukupeista, mutta en vielä kerennyt sitä ostamaan. Nettikaupasta niitä silloin olisi saanut, mutta en vielä omistanut verkkopankkitunnuksia, joten eipä siitä mitään tullut.
Mutta nyt on se päivä koittanut jolloin olen tämänkin ihmetyksen saanut käsiini! Vaikkei mikään uusi asia minulle olekaan, niin olen innoissani. Haluan kokea samat edut mitä kaikki muutkin jotka kertovat lukuisista kuukupin käytön mukana tulleista mukavuuksista. Esim. Ei ole hajuhaittoja, ei tule tulehduksia jne.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Suolahoitoja
Talven ja kuivuneen ihon innoittamana taidan minäkin kokeilla suolahoitoa ihonhoidossa.
Olen siis perinyt äidiltäni atooppisen exeeman - joten ihon kunnossapito kaipaa hieman extraa mitä "normaali" ihmisellä. Oma exeemani on kuitenkin ollut aina suht helppo - ei ole tullut mitään järkyttävää ihon kuivumista ja siitä seuraavaa lumisadetta; hilseilyä. Olen aina hoitanut kasvojani ihan normaalilla finnituotteilla; kasvojenpuhdistusgeelillä tai muulla vastaavalla tuotteella. Kasvovettä olen myös käyttänyt, mutta en säännöllisesti. Joskus se unohtuu, mutta yleensä olen käyttänyt.
Tällä hetkellä olen käyttänyt Nutrogenin tuotteita, ne ovat toimineet suhteellisen hyvin vaikka ovatkin hieman kalliimpia mitä normikaupasta löytyvät tuotteet. Onneksi olen porukat saanut hankkimaan ne minulle. Nyt kuitenkin on tullut syksy, alkavat kasvot kuivettua pikkuhiljaa. No, ei kyllä ihan pikkuhiljaa, vaan yhdessä päivässä sen eron huomasi.
Jotenka, olisikohan tästä apua? Nyt sitä kokeillaan.
Kokeilen näin aluksi ihan normaalia suolaa+oliiviöljyä ja jos löytyy kaapista niin tiristän siihen hieman sitruunamehua. Ellei sitä löydy, niin jätänpäs pois.
Hain keittiöstä oliiviöljyä (lainasin vähän kämppikseltä.. huomenna ostan oman), suolaa (meinasin käyttää merisuolaa, mutta siinä oli paakkuuntumisenestoaineita, joten nappasin toisen suolapurkin; Jossa myös oli estoaineita! Joten merisuolalla mentiin, huomenna haen myös kunnon suolaa kaupasta) ja löysin jääkaapista jo valmiiksi puristetun sitruunanpuolikkaan; siitä lähti vielä hieman tippoja.
Kaadoin suolaa reilusti (desi?) astiaan, sillä ajattelin sitä tarvitsevan paljon. Lorautin hieman öljyä sekaan ja sekoittelin. Tässä vaiheessa seos oli aika tuhtia, semmoista josta voisi tehdä naamion. Laitoin lisää öljyä kunnes seos oli omasta mielestä mukavan näköistä; ei liian lirua mutta semmoista että sitä voi jo käsitellä. Tirautin 6-10 tippaa sitruunamehua sekaan, kun sitä nyt sattui tulemaan.
Aluksi hassutti ajatus, että tämmöistä naamalle, mutta sitten muistin äidin sanat entisistä ajoista ja otin sormenpäillä mössöä astiasta. Se kuitenkin tuoksui hyvälle, kun sitä sitruunamehua oli siinä. Jopa niin hyvälle, että kissa tuli sitä syömään!
En hieronut suolamössöä naamalleni, sillä luulen että se olisi liikaa hienolle hipiälleni. Joten päädyin vain sormenpäillä hieman taputellen lisäämään sitä. Paljoa sitä ei kyllä tarvittu, tämähän tulee halvaksi jos osoittautuu toimivaksi!
Otin kuvia operaationasti; ennen mössön laittamista, heti mössön laittamisen jälkeen ja poispesun jälkeen, sekä hieman myöhemmin kun tulin tähän kirjoittamaan. Lisään kuvat huomenna, kun olen laiska nt ja pitäisi jo olla nukkumassaa...
Kerron nyt kuitenkin heti kokemuksia.
Kun levitin mössön naamalleni, se tuntui kivalta. Hieman kirvelsi sillain mukavasti. Tuli vähän se mieleen kun joskus lapsena tuli haava, ja se piti puhdistaa peroksiidilla. (harmitti lapsena kun olin aina niin varovainen ettei tullut haavoja paljoakaan.. ): ) Kauhean raikkaalta tuntui myös, ja viileältä tietenkin. (tähän tulee kuva~)
Luin jostain että kannattaisi vähintään 2-5 min antaa tämän vaikuttaa iholla, mutta katson näin aluksi että miltä näyttää oman ihon reagoiminen tuohon ja mietin sitten tarkemmin näitä aikoja. Annoin siis vaikuttaa ehkä juurikin tuon ajan, sillä pesin hampaat siinä välissä ja otin sen kuvan.
Sitten pesin mössön pois. Noh, tuntui hieman vaikealta sekin, mutta tein sen varovaisesti ettei suolan rakeet rikkoisi ihoa. Kyllähän se sitten lopulta olikin helppoa, kun alkuun vaan pääsi. Lämpimällä vedellä pesin pois, ja yllätyksekseni oliiviöljy ei millään lailla jäänyt inhottavasti tahmaamaan ihoa. Päinvastoin, kyllä sitä iholle jäi, mutta mukavalla lailla. Onpa vaikea selittää se fiilis. Tosin sitä jäi myös varmaan kuivauspyyhkeeseen, mene ja tiedä. (kuva tähän)
Mikä nyt on fiilis? N. 10 minuuttia puhdistuksen jälkeen on ihan hyvä fiilis. (kuva tähän) Myös kissa tunki kuvaan mukaan, pari sekunttia ennen kuvan ottamista se haisteli ja nuoli kasvojani. Suola ja sitruuna siis houkutteli edelleen.
Kasvot tuntuvat lämpimiltä, ja myös koskettaessa ne ovat pehmeät. Heti pesun jälkeen kun katsoin peiliin, tuumasin mielessäni; "no enpä kyllä muista millon viimeksi olisin nähnyt noin paljon puhdasta ihoa ilman sarjaa pikkufinnejä"
En tiedä auttoiko se noin nopeasti, vai kuvittelinko vain. Yleensä siis minulla ei näy ollenkaan täysin finnitöntä ihoa, vaan pikkufinnit valtaavat tilan. Joka tapauksessa, iho tuntuu pehmeältä, tosin keskiotsasta ja poskipäistä hieman kireältä; olisi siis se fiilis että olisi hieman kuivattanut noista kohdista. Tämä ei kuitenkaan ole mitään siihen kireyteen ja kuivuuteen verrattuna, joka tulee kun käytän teollisia puhdistusaineita. Joten plussaa tästä rutkasti! Kädellä kun koittaa, niin iho ei kuitenkaan tunnu kuivalta.
Kerron huomen aamulla fiiliksistä, ja heitänpä kuvankin tänne vielä.
Olen siis perinyt äidiltäni atooppisen exeeman - joten ihon kunnossapito kaipaa hieman extraa mitä "normaali" ihmisellä. Oma exeemani on kuitenkin ollut aina suht helppo - ei ole tullut mitään järkyttävää ihon kuivumista ja siitä seuraavaa lumisadetta; hilseilyä. Olen aina hoitanut kasvojani ihan normaalilla finnituotteilla; kasvojenpuhdistusgeelillä tai muulla vastaavalla tuotteella. Kasvovettä olen myös käyttänyt, mutta en säännöllisesti. Joskus se unohtuu, mutta yleensä olen käyttänyt.
Tällä hetkellä olen käyttänyt Nutrogenin tuotteita, ne ovat toimineet suhteellisen hyvin vaikka ovatkin hieman kalliimpia mitä normikaupasta löytyvät tuotteet. Onneksi olen porukat saanut hankkimaan ne minulle. Nyt kuitenkin on tullut syksy, alkavat kasvot kuivettua pikkuhiljaa. No, ei kyllä ihan pikkuhiljaa, vaan yhdessä päivässä sen eron huomasi.
Jotenka, olisikohan tästä apua? Nyt sitä kokeillaan.
Kokeilen näin aluksi ihan normaalia suolaa+oliiviöljyä ja jos löytyy kaapista niin tiristän siihen hieman sitruunamehua. Ellei sitä löydy, niin jätänpäs pois.
Hain keittiöstä oliiviöljyä (lainasin vähän kämppikseltä.. huomenna ostan oman), suolaa (meinasin käyttää merisuolaa, mutta siinä oli paakkuuntumisenestoaineita, joten nappasin toisen suolapurkin; Jossa myös oli estoaineita! Joten merisuolalla mentiin, huomenna haen myös kunnon suolaa kaupasta) ja löysin jääkaapista jo valmiiksi puristetun sitruunanpuolikkaan; siitä lähti vielä hieman tippoja.
Kaadoin suolaa reilusti (desi?) astiaan, sillä ajattelin sitä tarvitsevan paljon. Lorautin hieman öljyä sekaan ja sekoittelin. Tässä vaiheessa seos oli aika tuhtia, semmoista josta voisi tehdä naamion. Laitoin lisää öljyä kunnes seos oli omasta mielestä mukavan näköistä; ei liian lirua mutta semmoista että sitä voi jo käsitellä. Tirautin 6-10 tippaa sitruunamehua sekaan, kun sitä nyt sattui tulemaan.
Aluksi hassutti ajatus, että tämmöistä naamalle, mutta sitten muistin äidin sanat entisistä ajoista ja otin sormenpäillä mössöä astiasta. Se kuitenkin tuoksui hyvälle, kun sitä sitruunamehua oli siinä. Jopa niin hyvälle, että kissa tuli sitä syömään!
En hieronut suolamössöä naamalleni, sillä luulen että se olisi liikaa hienolle hipiälleni. Joten päädyin vain sormenpäillä hieman taputellen lisäämään sitä. Paljoa sitä ei kyllä tarvittu, tämähän tulee halvaksi jos osoittautuu toimivaksi!
Otin kuvia operaationasti; ennen mössön laittamista, heti mössön laittamisen jälkeen ja poispesun jälkeen, sekä hieman myöhemmin kun tulin tähän kirjoittamaan. Lisään kuvat huomenna, kun olen laiska nt ja pitäisi jo olla nukkumassaa...
Kerron nyt kuitenkin heti kokemuksia.
Kun levitin mössön naamalleni, se tuntui kivalta. Hieman kirvelsi sillain mukavasti. Tuli vähän se mieleen kun joskus lapsena tuli haava, ja se piti puhdistaa peroksiidilla. (harmitti lapsena kun olin aina niin varovainen ettei tullut haavoja paljoakaan.. ): ) Kauhean raikkaalta tuntui myös, ja viileältä tietenkin. (tähän tulee kuva~)
Luin jostain että kannattaisi vähintään 2-5 min antaa tämän vaikuttaa iholla, mutta katson näin aluksi että miltä näyttää oman ihon reagoiminen tuohon ja mietin sitten tarkemmin näitä aikoja. Annoin siis vaikuttaa ehkä juurikin tuon ajan, sillä pesin hampaat siinä välissä ja otin sen kuvan.
Sitten pesin mössön pois. Noh, tuntui hieman vaikealta sekin, mutta tein sen varovaisesti ettei suolan rakeet rikkoisi ihoa. Kyllähän se sitten lopulta olikin helppoa, kun alkuun vaan pääsi. Lämpimällä vedellä pesin pois, ja yllätyksekseni oliiviöljy ei millään lailla jäänyt inhottavasti tahmaamaan ihoa. Päinvastoin, kyllä sitä iholle jäi, mutta mukavalla lailla. Onpa vaikea selittää se fiilis. Tosin sitä jäi myös varmaan kuivauspyyhkeeseen, mene ja tiedä. (kuva tähän)
Mikä nyt on fiilis? N. 10 minuuttia puhdistuksen jälkeen on ihan hyvä fiilis. (kuva tähän) Myös kissa tunki kuvaan mukaan, pari sekunttia ennen kuvan ottamista se haisteli ja nuoli kasvojani. Suola ja sitruuna siis houkutteli edelleen.
Kasvot tuntuvat lämpimiltä, ja myös koskettaessa ne ovat pehmeät. Heti pesun jälkeen kun katsoin peiliin, tuumasin mielessäni; "no enpä kyllä muista millon viimeksi olisin nähnyt noin paljon puhdasta ihoa ilman sarjaa pikkufinnejä"
En tiedä auttoiko se noin nopeasti, vai kuvittelinko vain. Yleensä siis minulla ei näy ollenkaan täysin finnitöntä ihoa, vaan pikkufinnit valtaavat tilan. Joka tapauksessa, iho tuntuu pehmeältä, tosin keskiotsasta ja poskipäistä hieman kireältä; olisi siis se fiilis että olisi hieman kuivattanut noista kohdista. Tämä ei kuitenkaan ole mitään siihen kireyteen ja kuivuuteen verrattuna, joka tulee kun käytän teollisia puhdistusaineita. Joten plussaa tästä rutkasti! Kädellä kun koittaa, niin iho ei kuitenkaan tunnu kuivalta.
Kerron huomen aamulla fiiliksistä, ja heitänpä kuvankin tänne vielä.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
8.6.2010
Olipas se päivä. Mutta aloitan tarinani alusta:
(ensin pieni varoitus. Kuten lukemalla eteenpäin huomaatte, olen tällä hetkellä erittäin uupunut ja väsynyt. Siksi kirjoitus voi olla paikoin hassua.)
Kun kuulin kaveriltani, että Green Day on tulossa suomeen keikalle, ostin liput heti. Pennusta pitäen kun sitä on tultu kuunneltua, ja vihdoikin tulossa keikalle niin, että itsekin pääsee niin tottakai sinne on päästävä! Yksin ei tietysti asiaa ollut, joten hankin kaverillenikin lipun. ;) (tosin en ilmatteeksi, kyllähän sen hinnan takas sain). Siitä asti on keikkaa odotettu ja jännätty innolla. On ollut paljon kouluhommia yms, joten aika ei ole mennyt hitaasti.
Sunnuntai yönä alkoin miettimään, että on ehkä parempi jos sittenkin menisimme johonkin halpaan hostelliin ma-ti yöksi, ettei tarvitsisi väsyneenä sitten hoiperrella keikka-alueelle. Tämänhetkisen väsymystilan puitteissa voin sanoa että tuo oli todellakin hyvä päätös. Hostelli oli hyvä ja halpa, (stadiumhostel.fi) suosittelen! Helposti pääsi ratikalla rautatieasemalta sinne, eikä tarvinnut edes paljoa kävellä. Hostelli vaikutti ensin epäilyttävältä, mutta rohkeasti silti menimme sisään. Vastaanotossa oli hyväkäytöksinen mies, joka osasi hommansa hyvin. Kun menimme makuusaliin, siellä jo olevat naiset tervehtivät, joka oli yllättävää. Kun kävimme tupakilla meiltä tuli pummaamaan tupakkia vanha, aksentista päätellen irlanti-skotti-britti vyöhykkeeltä kotoisin oleva mies. Kysyi olemmeko punkkareita, johon vain naurahdimme. Mukava tyyppi.
Heräsimme aamulla 7 aikoihin, tarkoituksena lähteä liikkelle ja käydä hakemassa jotain suuhunpantavaa esim. McDonaldsista. Budjetti ei oikein muuhun antanut periksi.. Noustiin ylös, käytiin vessassa ja lähdettiin kävelemään lähimmälle ratikalle. Nousimme kyytiin, hinta oli 2,50e.. Auts. Onneksi rahaa vielä riitti. Ajoimme ratikalla rautatientorille ja kävimme hakemassa hiukopalaa, samalla kun suunnittelimme loppupäivän suunnitelmia. Menimme metrolla Kalasatamaan, ja törmäsimme muihin keikalle tulijoihin, joiden kanssa sitten päädyimme keikkapaikalle jonottamaan. Se että jonotus oli sallittua vasta 9 aikaan, oli paskapuhetta. Siellä oli ensimmäinen "karsina" täynnä ihmisiä, ja kello oli vasta varttia vaille 9. Jos huhupuheet pitivät paikkansa, yöllä jonottaneet olivat saaneet rannekkeet, joilla he pääsivät ensimmäisinä sisään. Noh, en kadu silti hostellissa vietettyä yötä, sillä olimmehan koko keikan alan LÄHES eturivissä. ;) Pirunhyvät paikat siis!
Jonotimme 09-16 alueella, tosin 12 aikaan meidät siirrettiin jonottamaan lähemmäs turvatarkastusportteja. Aamulla oli ensin kylmä, mutta sitten ilma alkoi lämmetä, ja alkoi olla sopivaa. Kävin kerran vessassa ennen keikkaa, (keikan aikana en kertaakaan) ja tämä operaatio kesti puoli tuntia. Vessahan oli siis n. 70 metrin säteellä, mutta jonot olivat suuret. Tosin eivät niin suuret mitä sen jälkeen kun itse aloin jonottamaan, ne vain kasvoivat kokoajan.
Lavalta alkoi kuulumaan sound-checkejä ja ihmiset villiintyivät hieman. Arveltiin puolin jos toisin, että soundcheck-miehet ne siellä vain soittelevat, kunnes alkoi kuulumaan Billie Joen ääni, ja tuttu bassojytke sekä rumpusetti alkoi soimaan. Tässä vaiheessa yleisö villiintyi, ja kaikki koittivat kurkkia että josko näkisi pienen vilauksen pojista. Lava kuitenkin oli niin kaukana, että vain ne joilla oli kiikarit onnistuivat tässä.
Portit avautuivat muistaakseni 20 minuuttia myöhässä, ellei sitten vähän aikaisemmin. Ihmisille painotettiin että ne jotka juoksevat, poistetaan jonon viimeiseksi. Aika hyvin tämä toimikin, monet kyllä juoksivat jonkunverran, mutta hirveätä rynnimistä ei tapahtunut. Me otimme puolestamme nopeita pika-askelia. ;) Pääsimme aidan taakse, lähes eturiviin! Olimme n. 2 metrin päässä lavasta aluksi, mutta kun keikat alkoivat, ihmiset työnsivät joukkoja edestakaisin, joten välillä kävin lähes eturivissäkin. Aluksi vain ärsytti se, kun ihmiset päättivät että rupeavat istumaan. Eihän tämä nyt käynyt päinsä, sillä he veivät monen ihmisen tilan -> kaikille muille tuli erittäin ahdasta, kun taaksepäin ei päässyt menemäään tai sitten tieto ei kulkenut hyvin. Sitäpaitsi, kuka vapaaehtoisesti haluaa mennä taaksemmas, kun on hyvän paikan saanut?
The Hives oli positiivinen yllätys, tykkäsin kovasti heidän live-esityksestään. Oli laivastoasut ja kaikki, aww. Parhautta olivat kitaristit ja basisti! Tämä kyllä todellakin sai yleisön lämmitetyksi. Ei siitä sen enenpää, menkää itse ja kokekaa! Hyviä biisejä oli heillä, vaikka nimen perusteella itse ensin ajattelin heidän olevan teinipoppibändi, mutta onneksi ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi.
Sitten lavalle asteli Joan Jett & The Blackhearts, joka oli erittäin hyvä bändi, mutta harmiksi en ollut siihen ennenmmin tutustunut. He kuitenkin soittivat sitten lopuksi vanhempaa entisen bändin materiaalia, joka oli tuttua muillekin. Kuten I Love Rock'n Roll. Propsit tyttö sai laulustaan, osaa vieläkin homman! Myös kosketinsoittaja sai suuret aww-kohtaukset, hellyyttävä pappa jolla oli tyyli kohdallaan.
JJ&TBn esityksen aikana ihmiset huomasivat että Tre Cool hyppeli lavan sivureunalla, siellä oli ilmeisesti odotuspaikka artisteillä ja roudareilla, sekä sieltä näki esitykset. Yleisö villiintyi pahasti, joka oli tavallaan huono asia, koska se vei huomiota hetkellisesti pois esiintyvältä bändiltä. Onneksi kuitenkin yleisö tuli mukaan loppubiisien aikana paremmin.
Sitten alkoi riipivä jännitys. Ihmiset alkoivat hurramaan Green Dayn nimeen, vaikka vasta roudarit kävivät järjestelemässä lavalla. Lavalla kävi myös todella söötti tummaihoinen rastapäinen mies, joka siivosi paikkoja. Cool guy is cool. Taustamusiikki soi ja ihmiset villiintyivät moneenkin otteeseen, emme meinanneet uskoa että tämä oli tapahtumassa. Kyllä, minustakin kuoriutui kiva pieni fanityttö, eihän siihen tarvinnutkaan kuin sen että Green Day tuli keikalle tänne. Yhtäkkiä, lavalle ilmestyi tuttu VAALEANPUNAINEN PUPU! <3 Se joi kaljaa ja riehui lavalla, en ihmettelisi jos puvun sisällä olisi ollut Tre. Olisi hänen tyylistään kyllä ollut keikarointi. Yleisö hurrasi tahdissa pupua juomaan lisää, jota jänö tietysti teki. Taisi olla Koffia tai Olvia, jos oikein muistan. Kaljaa kuitenkin. Sitten pupu katosi. Oli hetken hiljaista, mutta sitten alkoi soida musiikkia. Yhtäkkiä pojat hyppäsivät lavalle, ja yleisö REPESI KILJUMAAN. Tai ainaki monet naispuoliset edustajat. Korvia piti pitää tuon tuostakin kiinni, ettei tärykalvot olisi räjähtäneet. Kiljunta todellakin oli pahempi rääkki korville, mitä musiikki. Voi kun olisi saanut korvatulpat.. Mutta niitä ei jaettu kuin ihan reunoille, siinä vaiheessa olimme vielä 2 metriä lavasta, joten..
En muista yhtään mikä biisi aloitti keikan, mutta google auttaa!
Biisilista oli MAHTAVA. Kaikki mitä toivoa saattoi, he soitttivat! Varsinkin kun King For A Day/Shout tuli, meinasimme tulla housuimme. Enkä liiottele yhtään, todellakin täydellinen unelmantäyttymys. Voin uskoa että niille, jotka pääsivät lavalle halaamaan ja pussaamaan Billie Joeta, oli vielä suurempi unelmantäyttymys. En ole kateellinen, päinvastoin, hienoa että GD pitää faneistaan! Yleisössä vaan oli tuskaa olla, kun on näin pieni. Piti kokoajan kurkotella, että näki päiden takaa esiintyjät. Ja myös se tuska joka rynnäköimisestä lavaa kohti oli varsin inhottavaa. Nyt on kaikki lihakset kipeänä, sekä unenpuutteen takia pää. Ainoa mikä harmittaa kovasti, on se että metrot eivät enää menneet yöllä ja piti kävellä keskustaan. Olihan se aluksi pieni jännäkakka, mutta hyvin se män. Olimme 01:40 rautatieasemalla, jonka ulkohalliin jäimme sitten istumaan. Ensiksi poliisit ajoivat isolla autollaan meidän eteemme, ja kyselivät illan menoa. Kysyivät myös minne olemme menossa, sekä olimmeko keikalla. Varoittivat vielä viimeiseksi hiippareista, ja käskivät pysyä turvassa. Sen jälkeen random ihmisiä kävi juttelemassa, kuten vanhahko mies joka varoitti nisteistä ja vanhoista miehistä. Arveli että oltiin 13-vuotiaita. Siinä vaiheessa piti vähän naurahtaa. Heti kun tämä mies oli lähtenyt, samasta paikkaa tuli kaksi poikaa, jotka pyysivät jatkoille, mutta eipä menty. Myöhemmin vielä joku pyysi soittamaan puhelimeensa, mutta ei ollut akkua paljon, joten.. Ja kun 4 aikaan lähdettiin käymään McDonaldsissa, joku pyysi 20 senttiä junalippuun, onneksi löyty sen verran ylimääräistä kolikkoina.
Juna-asemalla aika meni rattoisasti musiikkia kuunnellen ja kaikesta höpöttäen. Vieläkin soi päässä kaikki keikan biisit, ja hoilaankin niitä about kokoajan. Green Dayta ei pysty nyt kuuntelemaan, vaikka kamalasti tekiskin mieli. Ei vaan jotenki pysty. Todella outo fiilis. Tod. näk. siitä syystä, että tekee mieli takas sinne keikalle. .__. Vielä parempi jos pääsis hyvälle paikalle, as in ettei kaikki kokoaikaa törkkis ja näkis paremmin! Toivon kovasti että ne ois filmatisoinu tuon, ja sitte julkasis jollaki dvdllä. :<
Tre juoksi punaset rintsikat päällä ees takasin! <3 Billie riehu normisti! <3 Ja Mike teki just sellasia ilmeitä mitä aina, kun se soittaa bassolla ;33; Waaaahhh, tekee niin mieli mennä takasin! o_o En tiiä jakoko ne nimmareita, mutta ei jaksettu jäädä odottamaan, olo oli senverran paha. Ei vettä koko iltana, kuin ehkä desi per naama vielä toisen lämppärin aikana, ja aamulla vaan syötiin. Keikan jälkene oli kyllä nälkä ja JANO!
(ensin pieni varoitus. Kuten lukemalla eteenpäin huomaatte, olen tällä hetkellä erittäin uupunut ja väsynyt. Siksi kirjoitus voi olla paikoin hassua.)
Kun kuulin kaveriltani, että Green Day on tulossa suomeen keikalle, ostin liput heti. Pennusta pitäen kun sitä on tultu kuunneltua, ja vihdoikin tulossa keikalle niin, että itsekin pääsee niin tottakai sinne on päästävä! Yksin ei tietysti asiaa ollut, joten hankin kaverillenikin lipun. ;) (tosin en ilmatteeksi, kyllähän sen hinnan takas sain). Siitä asti on keikkaa odotettu ja jännätty innolla. On ollut paljon kouluhommia yms, joten aika ei ole mennyt hitaasti.
Sunnuntai yönä alkoin miettimään, että on ehkä parempi jos sittenkin menisimme johonkin halpaan hostelliin ma-ti yöksi, ettei tarvitsisi väsyneenä sitten hoiperrella keikka-alueelle. Tämänhetkisen väsymystilan puitteissa voin sanoa että tuo oli todellakin hyvä päätös. Hostelli oli hyvä ja halpa, (stadiumhostel.fi) suosittelen! Helposti pääsi ratikalla rautatieasemalta sinne, eikä tarvinnut edes paljoa kävellä. Hostelli vaikutti ensin epäilyttävältä, mutta rohkeasti silti menimme sisään. Vastaanotossa oli hyväkäytöksinen mies, joka osasi hommansa hyvin. Kun menimme makuusaliin, siellä jo olevat naiset tervehtivät, joka oli yllättävää. Kun kävimme tupakilla meiltä tuli pummaamaan tupakkia vanha, aksentista päätellen irlanti-skotti-britti vyöhykkeeltä kotoisin oleva mies. Kysyi olemmeko punkkareita, johon vain naurahdimme. Mukava tyyppi.
Heräsimme aamulla 7 aikoihin, tarkoituksena lähteä liikkelle ja käydä hakemassa jotain suuhunpantavaa esim. McDonaldsista. Budjetti ei oikein muuhun antanut periksi.. Noustiin ylös, käytiin vessassa ja lähdettiin kävelemään lähimmälle ratikalle. Nousimme kyytiin, hinta oli 2,50e.. Auts. Onneksi rahaa vielä riitti. Ajoimme ratikalla rautatientorille ja kävimme hakemassa hiukopalaa, samalla kun suunnittelimme loppupäivän suunnitelmia. Menimme metrolla Kalasatamaan, ja törmäsimme muihin keikalle tulijoihin, joiden kanssa sitten päädyimme keikkapaikalle jonottamaan. Se että jonotus oli sallittua vasta 9 aikaan, oli paskapuhetta. Siellä oli ensimmäinen "karsina" täynnä ihmisiä, ja kello oli vasta varttia vaille 9. Jos huhupuheet pitivät paikkansa, yöllä jonottaneet olivat saaneet rannekkeet, joilla he pääsivät ensimmäisinä sisään. Noh, en kadu silti hostellissa vietettyä yötä, sillä olimmehan koko keikan alan LÄHES eturivissä. ;) Pirunhyvät paikat siis!
Jonotimme 09-16 alueella, tosin 12 aikaan meidät siirrettiin jonottamaan lähemmäs turvatarkastusportteja. Aamulla oli ensin kylmä, mutta sitten ilma alkoi lämmetä, ja alkoi olla sopivaa. Kävin kerran vessassa ennen keikkaa, (keikan aikana en kertaakaan) ja tämä operaatio kesti puoli tuntia. Vessahan oli siis n. 70 metrin säteellä, mutta jonot olivat suuret. Tosin eivät niin suuret mitä sen jälkeen kun itse aloin jonottamaan, ne vain kasvoivat kokoajan.
Lavalta alkoi kuulumaan sound-checkejä ja ihmiset villiintyivät hieman. Arveltiin puolin jos toisin, että soundcheck-miehet ne siellä vain soittelevat, kunnes alkoi kuulumaan Billie Joen ääni, ja tuttu bassojytke sekä rumpusetti alkoi soimaan. Tässä vaiheessa yleisö villiintyi, ja kaikki koittivat kurkkia että josko näkisi pienen vilauksen pojista. Lava kuitenkin oli niin kaukana, että vain ne joilla oli kiikarit onnistuivat tässä.
Portit avautuivat muistaakseni 20 minuuttia myöhässä, ellei sitten vähän aikaisemmin. Ihmisille painotettiin että ne jotka juoksevat, poistetaan jonon viimeiseksi. Aika hyvin tämä toimikin, monet kyllä juoksivat jonkunverran, mutta hirveätä rynnimistä ei tapahtunut. Me otimme puolestamme nopeita pika-askelia. ;) Pääsimme aidan taakse, lähes eturiviin! Olimme n. 2 metrin päässä lavasta aluksi, mutta kun keikat alkoivat, ihmiset työnsivät joukkoja edestakaisin, joten välillä kävin lähes eturivissäkin. Aluksi vain ärsytti se, kun ihmiset päättivät että rupeavat istumaan. Eihän tämä nyt käynyt päinsä, sillä he veivät monen ihmisen tilan -> kaikille muille tuli erittäin ahdasta, kun taaksepäin ei päässyt menemäään tai sitten tieto ei kulkenut hyvin. Sitäpaitsi, kuka vapaaehtoisesti haluaa mennä taaksemmas, kun on hyvän paikan saanut?
The Hives oli positiivinen yllätys, tykkäsin kovasti heidän live-esityksestään. Oli laivastoasut ja kaikki, aww. Parhautta olivat kitaristit ja basisti! Tämä kyllä todellakin sai yleisön lämmitetyksi. Ei siitä sen enenpää, menkää itse ja kokekaa! Hyviä biisejä oli heillä, vaikka nimen perusteella itse ensin ajattelin heidän olevan teinipoppibändi, mutta onneksi ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi.
Sitten lavalle asteli Joan Jett & The Blackhearts, joka oli erittäin hyvä bändi, mutta harmiksi en ollut siihen ennenmmin tutustunut. He kuitenkin soittivat sitten lopuksi vanhempaa entisen bändin materiaalia, joka oli tuttua muillekin. Kuten I Love Rock'n Roll. Propsit tyttö sai laulustaan, osaa vieläkin homman! Myös kosketinsoittaja sai suuret aww-kohtaukset, hellyyttävä pappa jolla oli tyyli kohdallaan.
JJ&TBn esityksen aikana ihmiset huomasivat että Tre Cool hyppeli lavan sivureunalla, siellä oli ilmeisesti odotuspaikka artisteillä ja roudareilla, sekä sieltä näki esitykset. Yleisö villiintyi pahasti, joka oli tavallaan huono asia, koska se vei huomiota hetkellisesti pois esiintyvältä bändiltä. Onneksi kuitenkin yleisö tuli mukaan loppubiisien aikana paremmin.
Sitten alkoi riipivä jännitys. Ihmiset alkoivat hurramaan Green Dayn nimeen, vaikka vasta roudarit kävivät järjestelemässä lavalla. Lavalla kävi myös todella söötti tummaihoinen rastapäinen mies, joka siivosi paikkoja. Cool guy is cool. Taustamusiikki soi ja ihmiset villiintyivät moneenkin otteeseen, emme meinanneet uskoa että tämä oli tapahtumassa. Kyllä, minustakin kuoriutui kiva pieni fanityttö, eihän siihen tarvinnutkaan kuin sen että Green Day tuli keikalle tänne. Yhtäkkiä, lavalle ilmestyi tuttu VAALEANPUNAINEN PUPU! <3 Se joi kaljaa ja riehui lavalla, en ihmettelisi jos puvun sisällä olisi ollut Tre. Olisi hänen tyylistään kyllä ollut keikarointi. Yleisö hurrasi tahdissa pupua juomaan lisää, jota jänö tietysti teki. Taisi olla Koffia tai Olvia, jos oikein muistan. Kaljaa kuitenkin. Sitten pupu katosi. Oli hetken hiljaista, mutta sitten alkoi soida musiikkia. Yhtäkkiä pojat hyppäsivät lavalle, ja yleisö REPESI KILJUMAAN. Tai ainaki monet naispuoliset edustajat. Korvia piti pitää tuon tuostakin kiinni, ettei tärykalvot olisi räjähtäneet. Kiljunta todellakin oli pahempi rääkki korville, mitä musiikki. Voi kun olisi saanut korvatulpat.. Mutta niitä ei jaettu kuin ihan reunoille, siinä vaiheessa olimme vielä 2 metriä lavasta, joten..
En muista yhtään mikä biisi aloitti keikan, mutta google auttaa!
- Song Of The Century
- 21st Century Breakdown
- Know Your Enemy
- East Jesus Nowhere
- Holiday
- The Static Age
- Give Me Novacaine
- Are We The Waiting
- St. Jimmy
- Boulevard Of Broken Dreams
- Hitchin' A Ride
- Welcome To Paradise
- When I Come Around
- Brain Stew
- Iron Man/Sweet Child of Mine/Highway to Hell
- Jaded
- Longview
- Basket Case
- She
- King For A Day
- Shout
- 21 Guns
- Minority
- Encore:
- American Idiot
- Jesus Of Suburbia
- Encore 2:
- When It's Time
- Wake Me Up When September Ends
- Good Riddance (Time of Your Life)
Biisilista oli MAHTAVA. Kaikki mitä toivoa saattoi, he soitttivat! Varsinkin kun King For A Day/Shout tuli, meinasimme tulla housuimme. Enkä liiottele yhtään, todellakin täydellinen unelmantäyttymys. Voin uskoa että niille, jotka pääsivät lavalle halaamaan ja pussaamaan Billie Joeta, oli vielä suurempi unelmantäyttymys. En ole kateellinen, päinvastoin, hienoa että GD pitää faneistaan! Yleisössä vaan oli tuskaa olla, kun on näin pieni. Piti kokoajan kurkotella, että näki päiden takaa esiintyjät. Ja myös se tuska joka rynnäköimisestä lavaa kohti oli varsin inhottavaa. Nyt on kaikki lihakset kipeänä, sekä unenpuutteen takia pää. Ainoa mikä harmittaa kovasti, on se että metrot eivät enää menneet yöllä ja piti kävellä keskustaan. Olihan se aluksi pieni jännäkakka, mutta hyvin se män. Olimme 01:40 rautatieasemalla, jonka ulkohalliin jäimme sitten istumaan. Ensiksi poliisit ajoivat isolla autollaan meidän eteemme, ja kyselivät illan menoa. Kysyivät myös minne olemme menossa, sekä olimmeko keikalla. Varoittivat vielä viimeiseksi hiippareista, ja käskivät pysyä turvassa. Sen jälkeen random ihmisiä kävi juttelemassa, kuten vanhahko mies joka varoitti nisteistä ja vanhoista miehistä. Arveli että oltiin 13-vuotiaita. Siinä vaiheessa piti vähän naurahtaa. Heti kun tämä mies oli lähtenyt, samasta paikkaa tuli kaksi poikaa, jotka pyysivät jatkoille, mutta eipä menty. Myöhemmin vielä joku pyysi soittamaan puhelimeensa, mutta ei ollut akkua paljon, joten.. Ja kun 4 aikaan lähdettiin käymään McDonaldsissa, joku pyysi 20 senttiä junalippuun, onneksi löyty sen verran ylimääräistä kolikkoina.
Juna-asemalla aika meni rattoisasti musiikkia kuunnellen ja kaikesta höpöttäen. Vieläkin soi päässä kaikki keikan biisit, ja hoilaankin niitä about kokoajan. Green Dayta ei pysty nyt kuuntelemaan, vaikka kamalasti tekiskin mieli. Ei vaan jotenki pysty. Todella outo fiilis. Tod. näk. siitä syystä, että tekee mieli takas sinne keikalle. .__. Vielä parempi jos pääsis hyvälle paikalle, as in ettei kaikki kokoaikaa törkkis ja näkis paremmin! Toivon kovasti että ne ois filmatisoinu tuon, ja sitte julkasis jollaki dvdllä. :<
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Mitäs nyt sit?
Jahas. Tässä vaiheessa, kun oon hakenut (ja päässyt) uuteen kouluun, ilmoittanu omalle koululle että eroan (porukat ei ole allekirjoittanut vielä eropapereita, siitä myöhemmin lisää), oon hakenu uudestaan opintotukea, pistänyt asuntohakemukset rullaamaan ja tehnyt kaiken mitä pitää: Ne keksii että "Et sinä mitään lupaa ole saanut!"
Mulla ei riitä ymmärrys noiden kanssa. Nytkun oon lähes kaiken stressannu pois alta, ne ilmoittaa että eihän sulla ole lupaa. Sanoin äidille että: ".. Tuota, me ollaan puhuttu tästä. Ja te tiedätte että mää lähden kuitenkin." "No mutta ei tuo ole laillista! Sinä oot alaikänen, ei sulla ole mitään lupaa meiltä!" "Ei sekään ole laillista, että te pidätte mua täällä. Siinä, että nuori haluaa vaihtaa koulua toiselle paikkakunnalle ja muuttaa, ei ole mitään laitonta. Oon ihan täysin vapaa tekemään niin." Sen jälkeen valitus vaan jatkui ja jatkui ja jatkui.. Okei, mikseivät ole voineet aikaisemmin sanoa? En ymmärrä. Oon tässä koko kevään hehkutellu sillon millonki ku on tapahtunu kehitystä kyseisessä asiassa. Äiti on hymyilly ja kyselly asioista kiinnostuneena, tuon mää käsitän sillä että se on okei, että lähtö tulee. Mutta ei. Kaikki pitää tehdä vaikeamman kautta.
Koulusta eroaminenhan tapahtuu sillä, että koulusta annetaan lappu ja sen jälkeen vien sen kotia, täytän oman nimeni siihen, lisään tulevan koulun nimen (jos sellanen on) ja sitten porukat allekirjottaa kuten minäkin. Toinen vaihtoehto on se, että en vaan koskaan enää tule kouluun. Kuten näköjään tässä tapauksessa tapahtuu. Ilmoitan rehtorille, että näin kävi, että hejssan vaan, oli kiva koulu. Toin viime viikolla sen eropaperin kotiin, porukat eivät ees koskeneet siihen vaan se on lojunu tossa olohuoneen pöydällä tän kokoajan. Siitä mulla tuli pieni aavistus, että nyt asiat ei oo hyvin. No, todistaa ainaki sen että tunnen porukoiden käyttäytymistavat hyvin.
Noh, kyllähän se muutto silti tulee eteen. Olis vaan mukava kun porukat olis mukana, eikä tuollai. Tästä tulee huutoa ja raivoa vielä, ei tarvitse edes ennustaa.
Toinen asia joka stressaa on sitte asunto. Olis tarjolla kiva n. 30 neliön yksiö Kalevasta, noin kilsan päässä rautatieasemasta. Tosi kivan näkönen, ja hyvä vuokra ja kaikkea. Mutta ei saa tuoda pupuja. Mietin eilen että okei, no ehkä jätän puput sitte tänne taikka hankin niille hoitajan. Mutta tänäänku heräsin, tajusin että ei. En todellakaan jätä pupuja tänne. Eli mun pitäis hankkia niille hoitaja Tampereelta vuodeksi. Kuullostaa vaikealta.. Mieluiten ottaisin puput mukanani, mutta tämän kämpän kanssa se ei ole mahdollista. Tästä sais helposti asunnon ainaki vuodeksi, ei tarvis stressata että löytyykö sitä kämppää vaiko ei, ja olis heti elokuusta lähtien.
Kolmas stressin asia on se, että mulla on enää n. 3 viikkoa aikaa tehdä cossipuvut valmiiksi, mutta näyttää pahalta etten jaksa. Muutenkin, tänään ku heräsin, huomasin että nyt on sitte pitkästä aikaa päivä jolloin olen alakuloinen. Oon sellanen ihminen, joka ei helposti tule alakuloiseksi, eikä tykkää olla alakuloinen. Yleensä oon aina iloinen (tai normaalina) ja jos oonkin alakuloinen, niin helposti kuitenki piristyn tai päätän että "vitut jaksa olla surullisena!" ja oon taas happy. Toivotaan että nytki käy niin. :-)
Mulla ei riitä ymmärrys noiden kanssa. Nytkun oon lähes kaiken stressannu pois alta, ne ilmoittaa että eihän sulla ole lupaa. Sanoin äidille että: ".. Tuota, me ollaan puhuttu tästä. Ja te tiedätte että mää lähden kuitenkin." "No mutta ei tuo ole laillista! Sinä oot alaikänen, ei sulla ole mitään lupaa meiltä!" "Ei sekään ole laillista, että te pidätte mua täällä. Siinä, että nuori haluaa vaihtaa koulua toiselle paikkakunnalle ja muuttaa, ei ole mitään laitonta. Oon ihan täysin vapaa tekemään niin." Sen jälkeen valitus vaan jatkui ja jatkui ja jatkui.. Okei, mikseivät ole voineet aikaisemmin sanoa? En ymmärrä. Oon tässä koko kevään hehkutellu sillon millonki ku on tapahtunu kehitystä kyseisessä asiassa. Äiti on hymyilly ja kyselly asioista kiinnostuneena, tuon mää käsitän sillä että se on okei, että lähtö tulee. Mutta ei. Kaikki pitää tehdä vaikeamman kautta.
Koulusta eroaminenhan tapahtuu sillä, että koulusta annetaan lappu ja sen jälkeen vien sen kotia, täytän oman nimeni siihen, lisään tulevan koulun nimen (jos sellanen on) ja sitten porukat allekirjottaa kuten minäkin. Toinen vaihtoehto on se, että en vaan koskaan enää tule kouluun. Kuten näköjään tässä tapauksessa tapahtuu. Ilmoitan rehtorille, että näin kävi, että hejssan vaan, oli kiva koulu. Toin viime viikolla sen eropaperin kotiin, porukat eivät ees koskeneet siihen vaan se on lojunu tossa olohuoneen pöydällä tän kokoajan. Siitä mulla tuli pieni aavistus, että nyt asiat ei oo hyvin. No, todistaa ainaki sen että tunnen porukoiden käyttäytymistavat hyvin.
Noh, kyllähän se muutto silti tulee eteen. Olis vaan mukava kun porukat olis mukana, eikä tuollai. Tästä tulee huutoa ja raivoa vielä, ei tarvitse edes ennustaa.
Toinen asia joka stressaa on sitte asunto. Olis tarjolla kiva n. 30 neliön yksiö Kalevasta, noin kilsan päässä rautatieasemasta. Tosi kivan näkönen, ja hyvä vuokra ja kaikkea. Mutta ei saa tuoda pupuja. Mietin eilen että okei, no ehkä jätän puput sitte tänne taikka hankin niille hoitajan. Mutta tänäänku heräsin, tajusin että ei. En todellakaan jätä pupuja tänne. Eli mun pitäis hankkia niille hoitaja Tampereelta vuodeksi. Kuullostaa vaikealta.. Mieluiten ottaisin puput mukanani, mutta tämän kämpän kanssa se ei ole mahdollista. Tästä sais helposti asunnon ainaki vuodeksi, ei tarvis stressata että löytyykö sitä kämppää vaiko ei, ja olis heti elokuusta lähtien.
Kolmas stressin asia on se, että mulla on enää n. 3 viikkoa aikaa tehdä cossipuvut valmiiksi, mutta näyttää pahalta etten jaksa. Muutenkin, tänään ku heräsin, huomasin että nyt on sitte pitkästä aikaa päivä jolloin olen alakuloinen. Oon sellanen ihminen, joka ei helposti tule alakuloiseksi, eikä tykkää olla alakuloinen. Yleensä oon aina iloinen (tai normaalina) ja jos oonkin alakuloinen, niin helposti kuitenki piristyn tai päätän että "vitut jaksa olla surullisena!" ja oon taas happy. Toivotaan että nytki käy niin. :-)
tiistai 18. toukokuuta 2010
Jännitys PIUUU
Jännitti. Kovasti. Nyt se on selvillä! Kesti tätä kauan. Tammikuussa aloitin tämän ruljanssin. Nyt sain tietää, yhden puhelinsoiton jälkeen.
Pääsin Hervannan lukioon!
Pääsin Hervannan lukioon!
torstai 13. toukokuuta 2010
Kaunis päivä aurinkoinen
Np: The Verve - Bittersweet Symphony
Ah omnomnomnonmnm. =3= True musicorgams.
Huomaa kyllä että oon tosiaanki jättäny taakseni vanhan musiikkimaun. :] En tosin kokonaan, mutta nautin erilaisesta musiikista nykyään paljo enemmän.
Ulkona tosiaan paistaa aurinko ja linnut laulaa houkutellen mua astumaan ulos tästä tunkkasesta veljen huoneesta. Pitäis kyllä, mut yksin on aika nihkeetä lähteä ulos. :/ Haravoimaan kyllä vois, mutta jostain syystä en kuitenkaan taas jaksais. Olispa veli kotona, että voisin laittaa Rollelle valjaat (tai Elmolle!) ja lähtisin sen kans ulos. <3 Yksin noille on mahdotonta saada valjaita päälle, ei kyl onnistu sit ollenkaan. Molemmat on niin vilkkaita ja ei-löllyköitä että hyppii heti pois sylistä ku vaan mahdollisuus tulee. :)
Hervannan koulusta on odoteltu sähköpostia tulevan, mutta eipä näy ei. Ehkä huomenna sit viimestään? *toiveajattelua* Sen sijaan Jurvan rehtorilta tuli todella positiivinen sähköposti, kyseli että joko tiedän mihin kouluun menen. :) Sinne ne ainaki mut ottavat mielellään, ilmeisesti pieni oppilaspula siellä.
Koulusta puheenollen, mun tarvitsee enää:
- 3/6 äidinkielen kirjaa luettuja ja analysoituna.
- Panostaa ruotsiin
- Tehdä aluetutkimus Ranskasta ja Yzeurestä.
Sitte on kaikki tehtynä. Mutta muita juttuja mitä pitää saada tehtyä tässä ennenku koulu loppuu:
- Cosplaypuku (holy shit)
- Muita ompelujuttuja
- Saada tietää mihin kouluun pääsen, ja järjestää nämä asiat
- Saada haravoitua meidän piha, saan siitä rahaa ;)
- Siivota huone ja järjestää kamat/pakata
Ja aikaa ei todellakaan ole enää paljon! Stressinpoikanen meinaa kiiriä. :/
Ah omnomnomnonmnm. =3= True musicorgams.
Huomaa kyllä että oon tosiaanki jättäny taakseni vanhan musiikkimaun. :] En tosin kokonaan, mutta nautin erilaisesta musiikista nykyään paljo enemmän.
Ulkona tosiaan paistaa aurinko ja linnut laulaa houkutellen mua astumaan ulos tästä tunkkasesta veljen huoneesta. Pitäis kyllä, mut yksin on aika nihkeetä lähteä ulos. :/ Haravoimaan kyllä vois, mutta jostain syystä en kuitenkaan taas jaksais. Olispa veli kotona, että voisin laittaa Rollelle valjaat (tai Elmolle!) ja lähtisin sen kans ulos. <3 Yksin noille on mahdotonta saada valjaita päälle, ei kyl onnistu sit ollenkaan. Molemmat on niin vilkkaita ja ei-löllyköitä että hyppii heti pois sylistä ku vaan mahdollisuus tulee. :)
Hervannan koulusta on odoteltu sähköpostia tulevan, mutta eipä näy ei. Ehkä huomenna sit viimestään? *toiveajattelua* Sen sijaan Jurvan rehtorilta tuli todella positiivinen sähköposti, kyseli että joko tiedän mihin kouluun menen. :) Sinne ne ainaki mut ottavat mielellään, ilmeisesti pieni oppilaspula siellä.
Koulusta puheenollen, mun tarvitsee enää:
- 3/6 äidinkielen kirjaa luettuja ja analysoituna.
- Panostaa ruotsiin
- Tehdä aluetutkimus Ranskasta ja Yzeurestä.
Sitte on kaikki tehtynä. Mutta muita juttuja mitä pitää saada tehtyä tässä ennenku koulu loppuu:
- Cosplaypuku (holy shit)
- Muita ompelujuttuja
- Saada tietää mihin kouluun pääsen, ja järjestää nämä asiat
- Saada haravoitua meidän piha, saan siitä rahaa ;)
- Siivota huone ja järjestää kamat/pakata
Ja aikaa ei todellakaan ole enää paljon! Stressinpoikanen meinaa kiiriä. :/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)